Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for maaliskuu 2009

Mikrobiologiaa

Noin kuukausi sitten meillä alkoi mikrobiologian kurssi. Meidän täytyy tietää, kuinka homeet, sienet ja kaikki inhottavat pikku ötökät syntyvät, kasvavat ja kuolevat, jotta osaamme tunnistaa ja tappaa ne oikealla tavalla, vahingoittamatta esinettä. Ensimmäisessä osiossa käymme läpi homeita, hiivoja ynnä muita bakteereita. Kurssi on taas kaikkien yhteinen, joka perjantaiaamu meillä on luento ja sen jälkeen puolet ryhmästä jää tekemään laboratorioharjoituksia. Joka toinen viikko siis pääsemme perjantaisin kotiin jo ennen puoltapäivää. Tämä on mukava juttu, varsinkin kun ottaa huomioon että ainakin meidän ryhmämme joutuu viipymään koulussa melko usein viiteen-kuuteen asti.

Hiukan nurinaa herätti se, että mikrobiologian tunteja ei voitu pitää Tikkurilassa, vaan meidän on tultava Myyrmäkeen. Paradoksaalista kyllä, minulle (toisessa kaupungissa asuvalle) matka on lyhyempi ja nopeampi, kun taas Tikkurilassa tai Korsossa asuvien matka saattaa kestää liki 45 minuuttia. Syy tuntien muualla pitoon tosin on hyvä: meidän omassa pikkuisessa laboratoriossamme tulee usein ahdasta pelkästään yhden ryhmän kanssa. Kaksi ryhmää ei millään mahtuisi sinne. Eikä meillä ole edes autoklaavia, joten steriilien bakteerikasvualustojen valmistus ei onnistuisi.

Ensimmäisellä laboratoriotunneillamme (kolme viikkoa sitten) jokainen teki kuusi alustaa: kolme mallasuute- ja kolme THG-alustaa (THG: tryptoni-hiivauute-glukoosi). THG-alustoihin teimme ”sormenjälkikokeen”, eli tutkimme, kuinka käsien pesu vaikuttaa bakteerien irtoamiseen. Mallasuutealustat otimme mukaan kotiin, ohjeenamme pitää jokaista niistä tunnin verran auki valitsemassamme sisätilassa. Omissa alustoissani alkoi olla niin paljon elämää, että viime viikolla kaksi ilmanäytealustoistani sai tappotuomion. Niitä ei uskallettu avata, koska niistä olisi voinut levitä muuten puhtaaseen laboratorioilmaan jotain. (Ei, näytteet eivät ole omasta kodistani. Luojan kiitos.) Jäljelle jäi siis yksi, josta toivon voivani eristää piakkoin jotain mielenkiintoista. Sorminäytteet olivat kasvaneet kaikilla huomattavasti kiltimmin, ja niistä teimme mikroskooppipreparaatin. Jokainen valitsi omasta kuudesta (olimme jakaneet kaikki kolme alustaa tehtävää varten puoliksi) näytteestään yhden, josta sen tekisi. Minun valintani oli vedellä huuhdellusta, kuivaamattomasta sormesta tehty näyte, koska siinä vaikutti olevan selkein kasvusto.

Preparaatin teko oli yksinkertaista. Otimme preparaattilasin, jolle tipautimme pisaran vettä. Hammastikun terävällä päällä jokainen varovasti sitten otti pikkuriikkisen bakteerimassaa (kasvualustan agar-agarhyytelöä varoen) ja levitti sen sitten veden kanssa tasaiseksi kerrokseksi lasille. Kerros kuivattiin bunsenlampun pienimmällä mahdollisella liekillä -muutama sekunti riitti- ja sitten sille tehtiin Gram-värjäys. Gram-värjäys on ns. differentiaalinen eli erotteleva värjäys, eli se jakaa näytteen bakteerit kahteen ryhmään: Gram-positiivisiin ja Gram-negatiivisiin, riippuen siitä, tarttuko bakteereihin levylle tipautettu kristallivioletti vai safraniini. (Eli värjätyykö näyte violetiksi vai pinkiksi.) Pääsimme siis läträämään vedellä, etanolilla ja lateksihanskoista huolimatta erittäin hyvin käsiin tarttuvilla väreillä. Tämän jälkeen tarkastelimme näytteitämme mikroskoopeilla ja yritimme tunnistaa niiden bakteereita. Omassa sormessani näytti olevan Gram-positiivisia diplo- ja streptokokkeja. Nami nami. Ikuistin näkymän valokuvaan -laboratoriossa on yksi kameralla varustettu mikroskooppi. (Kannattaa muuten pitää mielessä, että molempia kokkeja, samoin kuin muitakin bakteereita löytyy jokaisen ihmisen iholta. Mikäli ei löydy, on syytä huolestua.)

Streptokokkeja, ei tosin minun kädestäni

Streptokokkeja, ei tosin minun kädestäni

Sitten pienehkö valitus: Metropolian Myyrmäen pisteen uusi luokkienvarausjärjestelmä sallii luokkatilojen päällekkäiset varaukset. Tänään oli jo toinen kerta, kun jouduimme kesken luennon lähtemään meille ensin varatusta auditoriosta. Oveen kiinnitettyä, voimassa olevaa varauslukujärjestystä ei näytä kukaan muu opettaja lukevan. Ilmeisesti kovaa teknologiaa opiskelevat tulevat insinöörit ajavat tärkeysjärjestyksessä meidän poikkitieteellisten humanistihippien ohi. Nimimerkillä: ”En ole katkera, mutta…”

Mainokset

Read Full Post »