Pahoitteluni molemmille vielä sitkeästi tätä seuraaville lukijoilleni. Kyllä, olen vielä hengissä ja opiskelutkin jatkuvat. Entistä tiukemmalla aikataululla. Olisi niin paljon kerrottavaa, mm. siitä kun kävimme tekstiililinjamme kanssa tutustumassa Tukholman museoihin ja niiden konservointiosastoihin. Vinkkinä: nyt on Livrustkammarenissa, eli siinä museossa, joka on olemassa vain säilyttääkseen Ruotsin monarkkien jäämistöä, aukeamassa uusi näyttely kuninkaallisten hääpuvuista 1700-luvulta lähtien. Victorian ja Danielin häät ovat syynä tähän (muutenkin Ruotsissa oli jo syksyllä myynnissä vaikka mitä häihin liittyvää, ja tahti varmasti vain kiihtyy). Suosittelen lämpimästi, pääsimme näkemään joitakin sinne tulevia asuja ihan lähietäisyydeltä. Hopean, kullan ja silkin kimallusta on luvassa.
Tänä viikonloppuna paahdoin kasaan kymmenen kaksisivuista museologian esseetä. Huomenna on vihoviimeinen palautuspäivä. Ja aamusta iltaan kemiaa (käymme nyt synteettisiä materiaaleja eli polymeereja läpi, tässä tehtävämme nro 2: ”Polymeeridispersioiden ja vesiliukoisten polymeerigeelien/kolloidien pH-mittausta”, ja ensi viikolla on tentti). Kaiken kukkuraksi meillä on samanaikaisesti kemian kanssa pukukonservointia, jota ensi viikolle on mitoitettu yksi ainoa päivä. Edelliset varsinaiset konservointityömme sentään olemme saaneet tehdä ns. putkeen. Tämä pätkiminen hankaloittaa hommia, sillä mitään kovin pitkäjänteistä ei tulevalla viikolla voi aloittaa (perjantaisin on nyt Suomen kulttuurihistoriaa käsitteleviä luentoja).
Ja tietysti voisin kirjoittaa vielä lisää esseitä. Niitä kun on pari rästissä (pukuhistorian essee on oikeastaan puhtaaksikirjoittamista vaille valmis, mutta minun pitäisi yrittää muistaa viedä mukanani kouluun skannattavaksi pari kuvaa, jotta saan esseestäni oikein nätin ja ainakin sivulla pidemmän).
Niin, ja sitten olin marraskuussa kaksi viikkoa kipeänä, ja missasin täysin puhdistuskemian toisen viikon, jolla käsiteltiin liuotinpesuja. Nyt jääkaapissamme on kolme pulloa laboratorioentsyymejä, joita minun pitäisi tutkia ja kirjoittaa niistä jotain järkevää.
Hohhoijaa. Kyllä tämä tästä. (Ai niin, puku, joka minulla ja parillani on työn alla, on silkkivillainen naisten 1800-luvun kaksiosainen puku. Muuten hyväkuntoinen, mutta pääsimme noukkimaan koiperhosten kotelokoppia pois. Puku on onneksi ollut pakkasessa, joten mitään ”elävää” ei sieltä löytynyt.)
Jätä kommentti